Olen tullut siihen tulokseen, etta Nicaraguassa mielenkiintoisinta ajanvietetta on bussissa istuminen. Monestakin syysta.

1) Asema. Asemalla on tapana kaupata matkakohteita ja erinaisia tuotteita. Matkakohteen kauppaaminen tarkoittaa sita, etta joku seisoo bussin edessa ja huutaa esimerkiksi ManaguaManaguaManaguaManagua yrittaen saada mahdollisimman monet matkustamaan juuri Managuaan. Lisaksi asemalta voit ostaa kaikkea mahdollista ja usein hyvin tarpeetonta kuten kaukosaatimia. Ruokaa voit ostaa myos bussin jo liikkuessa jos myyja jaksaa juosta ikkunan vieressa.

2) Odotus. Koskaan ei tieda milloin bussi tulee vai tuleeko ollenkaan. Vaikka kuulemma niilla on aikataulut, mutta se on ilmeisesti jonkinlaista perimatietoa, joka tulee aidinmaidossa.

3) Jannitys. Ihmettelen suuresti, jos kertaakaan taman reissun aikana bussi ei kaadu tai hajoa muuten vaan. Laheltapititilanteita on ollut jo useita. Kuten kerran kun matkalla San Ramoniin konepellin alta alkoi nousta sankka savu, kuski ja lipunmyyja vaihtoivat epailyttavia silmayksia, mutta paattivat silti jatkaa matkaa.

4) Ohjelma. Lipun hintaan kuuluu usein myos ohjelmanumero. Yleisin on varmaankin jonkinlainen uskonnollinen paatos. Yhtakkia mies vieressasi saattaa nousta seisomaan, kaivaa La Santa Biblian esiin ja alkaa saarnan, jolle Riku Rinne haviaa 6-0. Siina on sita tekemisen meininkia, kun joku huutaa suu vaahdossa (kirjaimellisesti) pyhaa sanaa korvaasi. Lopuksi kerataan kolehti, joka todennakoisimmin menee saarnamiehen omaan hyvinvointiin. Ei kai sekaan pyhalla hengella ela. Suosikkini on kuitenkin laakkeenmyyjat eli aijat, jotka kaivaa laukustaan pulloja taynna erivarisia nesteita ja pilleriliuskoja ilman etketteja. Useimmiten laakkeet tehoavat kihdista nivelreumaan ja parasiitteihin. TV-shop jaa auttamatomasti toiseksi.

5) Perillepaasy. Jos saat seisomapaikan, etka naa ikkunasta ulos, joudut arvaamaan, missa jaada pois. Ja jos satut jaamaan vaarassa kohti, niin siitahan se uusi seikkailu alkaa.