Vahan aikaa on kulunut siita kun viimeksi tanne paivitin mitaan, joten taytyy varmaan antaa jonkinlainen elonmerkki itsestani. Tosin eipa tassa mitaan ihmeellista ole tapahtunutkaan, joten ette ole jaaneet mistaan paitsi. Harmaa arki on harmaa arki myos Atlantin toisella puolella. Heraat kukonlauluun, syot, laskeudut toihin, olet toissa, kayt kaupassa (paivan kohokohta!), kipuat kotiin, syot ja menet nukkumaan ennen kymmenta.
Tyonkuvakin alkaa pikkuhiljaa olla selvilla. Maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin tyoskentelen Matagalpan Los Pipitoksessa. Taalla tama kyseinen organisaatio on nousemassa vasta jaloilleen jonkinlaisen talousskandaalin jalkeen. Joten siella ei viela ole muuta toimintaa kuin mina. Mutta hei, sehan riittaa! Kun aloitin siella niin kaikki terapiavalineetkin oli paksun polyn peitossa, tai on itse asiassa edelleen enemman tai vahemman, koska siella ei ole juoksevaa vetta. No sitten keskiviikkoisin olen San Ramonin Los Pipitoksessa, jossa ei muuten siellakaan ole vessaa eika juoksevaa vetta.
Valilla on kylla pikkasen turhautunut olo, kun yrittaa antaa fysioterapiaa "lapselle", joka on seka aliravittu etta pidetty neljan seinan sisalla viisitoista vuotta, eika edes reagoi omaan nimeensa. Mutta joka tapauksessa taalla itse sita fysioterapiaa tarkeempaa on sellanen valistus. Etta saatais ihmiset ymmartamaan, etta lapselle pitaa puhua ja laulaa ja sen kanssa pitaa leikkia ja viettaa aikaa, eika vaan jattaa selalleen makaamaan. Eihan siina nyt terveenkaan lapsen motoriikka kehity.
Siksi taytyy valilla paasta todellisuutta pakoon ja matkustaa pois. Muuten tulee Matagalpa-hoperoksi. Kun tama ei varsinaisesti ole mikaan tapahtumien kuuma keskipiste. Ei ole teatteria, eika elokuvateatteria. Jalkimmainen meni konkkaan kun sen edessa myytiin puolet halvemmalla piraatteja. Ja kirjastosta ei voi lainata kirjoja kun ne pollittaisiin alta aikayksikon.
Mutta ettei nyt saisi semmoista kuvaa, etta valitan olostani, niin taytyy sanoa, etta 95% ajasta on kuitenkin mukavaa jo ihan siita syysta, etta taalla nakee joka paiva kaikkee semmosta, mista ei osaa uneksiakaan. Esim. moottoripyorailijan, jolla on jaakiekkokypara paassa tai miehen ulkoiluttamassa sikaa keskustassa...
torstai 29. tammikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Oon mää nähny Kuopiossakin miehen ulkoiluttamassa sikaa keskustassa. Tai itse asiassa se istui terassilla ja se minipossu oli narussa vieressä.
VastaaPoista