Mihin jäinkään...

Eli Miamin touhuista vielä jonkin verran. Pari päivää hengattiin aikalailla siellä Miami Beachillä, joka on vähän kuin saari siinä varsinaisen kaupungin rannalla. Yhtenä päivänä päätettiin lähteä keskustaan eli Downtowniin ja jäätiin vahingossa vähän liian aikasin pois. Löydettiin sitten itsemme maailmanlopun keskeltä. Siis autiota asfalttiviidakkoa ja muutama koditon harhailemassa. No jollain ihmeen kaupalla osattiin sitten arpoa itsemme sinne varsinaiseen keskustaan, joka oli ihan samanlaista toimisto/hotelliviidakkoa ainoastaan sillä erotuksella, että siellä oli muutama ihminen enemmän.

Illalla sitten lähdettiin Fort Lauderdaleen viettämään uutta vuotta. Suunnitelma a oli mennä johonkin lattariklubille, mutta koska Miamissa ollaan hyvin tarkkoja sellasesta asiasta kuin dress code, niin tultiin siihen tulokseen, tämmösen kodittoman näkösen hippiakan on turha edes lähteä yrittämään. Suunnitelma b oli siis Fort Lauderdale, joka on Miamista pohjoiseen sijaitseva vähän niin kuin yliopistokaupunki ja ei niin tarkka korkokengistä sun muista. Ei se uusi vuosi täällä ison veden toisella puolella ole sen kummempi kuin kotonakaan, mutta ainakin oli lämmintä. Ja ihmiset ehkä vähän vähemmän pleksit.

Uuden vuoden päivä vietettiinkin sitten Leon vanhempien luona West Palm Beachillä, jossa mm. Donald Trumpilla on oma golfkenttä ja kaikkea muuta yhtä naurettavaa. Mutta kolumbialaiset on parasta seuraa viettää el día de guayabo eli suomeksi sanottuna dagenefter, joten lopulta siitäkin tuli hyvä päivä.

Perjantaina zombailimme itsemme bussilla South Miamissa ostoskeskukseen joka parkkipaikkoineen oli valehtelematta isompi kuin Laukaan kirkonkylä. Löysinkin sieltä sitten ne kuuluisat Tyttökultien puuttuvat tuotantokaudet. Illalla löydettiin jotain lähestulkoon yhtä mahtavaa kuin Tesco. TACO BELL! TACO BELL! Chalupas, chalupas… Me kolmestaan syötiin noin 10 dollarilla vaikka mitä kaikenlaista texmexhenkistä ruokaa. Aivan mahtava paikka. Päätettiin perustaa TAS eli Taco Bell Appreciation Society. Jos jotain saisin ottaa Miamista mukaan niin Taco Bellin ja ihmisten ystävällisyyden. Tottakai siellä on paljon typeriä asioita ja en esimerkiksi edelleenkään jaksa ymmärtää sitä katumaastureiden määrää, mutta esim. se miten Miami on rakennettu ei hirveästi jätä mahdollisuutta pyöräilyyn tai kävelyyn, koska kaikki on niin kaukana toisistaan. Kaiken sen hauskan jälkeen ei hirveästi huvittanut lähteä yltäkylläisyden yltäkylläisyydestä Jumalan selän taakse, mutta ei auta itku markkinoilla eikä tulipalo pakkasella ja niin sitä sitten mentiin.