Miami is nice...

…so I say it twice, Miami is nice!

27.12. en mennyt ollenkaan nukkumaan, koska olisi kuitenkin noustava bussiin jo yhden aikaan. Siis keskellä yötä hypättiin bussiin ja sillä lentokentälle. Lentokentällä jonotettiin. Koneessa istumista 3 tuntia Lontooseen. Lontoossa jonotettiin lisää. Koneessa istumista jotain 10 tuntia Miamiin, jossa ylläripylläri jonotettiin. Ihme ja kumma selvittiin hyvin vähällä hässäkällä. Tosin vähän ärsytti antaa sormenjälkiä, mutta en viitsinyt alkaa urputtamaan. Sitä ei olisi ehkä ymmärretty. Saavuimme siis Suomen aikaan noin yhdeltätoista yöllä, siis 28. päivä, ja voin kertoa että väsytti, mutta vielä piti sinnitellä hereillä muutamia tunteja, koska paikallista aikaa kello oli vasta 4 iltapäivällä.

Mutta itse asiaan. Viime kädessä lentokoneessa kärsiminen oli sen arvoista, koska a) näin piiitkästä aikaa Leoa b) ulkona oli LÄMMINTÄ c) kaikkialla oli palmuja, jotka kiroan myöhemmin ja listaa voisi jatkaa loputtomiin. Lentokentältä Leo ja Valentina ajo meidät Miamin läpi tänne North Beachille, missä me siis ollaan kolme yötä. Siinä kesti yllättävän kauan, koska autoja on ihan sikana ja ne on kaikki jotain citymaastureita tai Ferrareita. On oikeasti paljon helpompaa laskea niitä ns. normaaleja autoja ja siihen riittää kyllä kahden käden sormet.

Ilta oli aika väsynyttä meininkiä, koska oltiin oltu yhtä putkea hereillä jo melkein kolmatta vuorokautta. Syötiin vähän ja join mangodaquirin ja sitten melkein nukahdin seisaalleni.

Maanantaina herättiin tosi aikaisin ja kun ei saatu enää unta niin lähdettiin samantien ulos. Tehtiin jotain mitä harva paikallinen tekisi eli käveltiin North Beachilta South Beachille, mikä on ehkä viitisen kilsaa. Ei bongattu julkimoita, vaikka niitä täällä kuulemma pyöriikin. Tai no me ajettiin sen saaren ohi, missä kaikilla julkkiksilla kuten Shakiralla ja Will Smithillä on talot.

Illalla noukittiin kyytiin Leon kolumbialainen kaveri ja sen veli ja äiti ja ajettiin johonkin tosi kauas 12-kaistaista moottoritietä semmoiselle Hard Rock Casinolle. Mahtava turistihömpötys. Syötiin hyvin amerikkalaista ruokaa eli chicken wingsejä ja olutta. Telkkarista tuli jenkkifutista. Mahtavaa. Lopulta päädyttiin ottamaan muutama pitkä huikka paikallisessa.

Argh, melkein unohdin tappajapalmun. Jos ette tienneet niin palmut kasvaa pituutta pudottamalla kuivuneet alimmat oksat. No kuinkas ollakaan sellanen kamala reuhka tippu just mun ja Kaisan väliin niin että se osu Kaisaa takaraivoon ja muussasi mun ranteen. Sen jälkeen ollaan yritetty kiertää palmut kaukaa, mutta se on vähän hankalaa, koska niitä on joka paikassa.